Celestin Freinet (1896 - 1966) oli ranskalainen pedagogi, joka kuuluu vuosisadan alun progressiivipedagogeihin. Kasvatusnäkemyksen perustana on ajatus positiivisesta yksilöstä, jolla on luontainen innostus kaiken tutkimiseen.

Freinetpedagogiikkaon käytännön toimintaa. Se on NÄKEMYS PEDAGOGISESTA ASENNOITUMISESTA KOULUTYÖHÖN, LAPSEEN OPPILAANA, IHMISEEN YHTEISKUNNAN JÄSENENÄ, KOULUUN YHTEISKUNNAN OSANA. Freinet korostaa, että älykkyyttä on monta lajia. Taiteelliselle työskentelylle annetaan arvoa siinä, missä äidinkielen ja matematiikan oppimiselle. Itseilmaisua ja elämyksellisyyttä tuetaan.

Freinetpedagogiikkaakutsutaan todellisuuspedagogiikaksi. Lähtökohtana oppimiselle on lasten senhetkinen todellisuus. Opetus lähtee liikkeelle niistä tiedoista ja taidoista, joita oppilaalla käsiteltävästä asiasta on (vrt. konstruktivistinen oppimiskäsitys ). Ensimmäinen tavoite on saada lapsi kiinnostumaan työstään ja omasta elämästään. Lapsi haluaa oppia, toimia ja vaikuttaa. Opettajan tehtävänä on ohjaajana, kannustajana ja uusiin asioihin innostajana järjestää tähän mahdollisuus. koulutyö tulee organisoida siten, että mielekäs työnteko on arkipäivää.

Työlläon hyvin suuri merkitys Freinet´n ajattelussa. Työnteon kautta syntyy arvoja ja ratkaistaan ongelmia. Oppimisen käsitteeseen liittyy toiminnallisuus, omat kokemukset ja itsenäinen työnteko. Freinet korostaa yksilöiden välistä tasa-arvoa ja yhteiskunnan kehittämistä sopusointuisemmaksi. Freinet kavahti puhdasoppisuutta. Hänen mukaansa koulun tulee suuntautua ympäristöönsä. Opetustilat, opetussuunnitelmat ja lukujärjestykset sekä työvälineet ja opetusmenetelmät on sopeutettava oman aikansa vaatimuksiin

Opettajiaon rohkaistava luomaan omaa pedagogiikkaansa. Freinet haastaa kasvattajia ottamaan kantaa pedagogisiin perusväittämiin, joissa hän on kiteyttänyt kasvatuksellisen ajattelunsa.

1. Lapsi on olemukseltaan samanlainen kuin aikuinen. Lapsen ja aikuisen välillä on vain aste-ero, ei laatuero.
2. Se, että on isompi kuin muut, ei merkitse, että on parempi kuin muut.
3. Lapsen käyttäytyminen koulussa on seurausta hänen fysiologisesta, orgaanisesta ja rakenteellisesta tilastaan.
4. Ei kukaan, sen enempää lapsi kuin aikuinenkaan pidä autoritaarisesta kohtelusta.
5. Ei kukaan pidä rivissä seisomisesta, koska se edellyttää passiivista ulkopuolisen määräyksen tottelemista.
6. Ei kukaan tee mielellään pakkotyötä, vaikka ei hänellä olisi mitään erityistä tätä työtä vastaan. Juuri pakko vaikuttaa lamaannuttavasti.
7. Jokainen haluaa itse valita työnsä, vaikka valinta ei aina olisikaan ihan oikea.
8. Ei kukaan pidä tyhjäkäynnistä tai robottina olemisesta. Se tarkoittaa, että täytyy suorittaa tehtäviä tai mukautua ajatuksiin, jotka ovat osa mekaanista järjestelmää, johon itse ei ole voinut vaikuttaa.
9. Meidän on motivoitava työskentely.
10. Pois koulumestaruus! Kaikki ihmiset haluavat onnistua. Epäonnistuminen vaikuttaa hämmentävästi ja lamauttavasti yritteliäisyyteen ja innostukseen. Työ on lapselle luontaista, ei leikki.
11. Normaali tapa hankkia tietoja ei perustu havaintojen tekoon, selityksiin ja todisteluun, kuten koulussa on tapana, vaan kokeilevaan hapuiluun. Tämä on kaikille ihmisille ominainen menettelytapa.
12. Muistilla, jota perinteinen koulu tähdentää, on merkitystä vain silloin, kun se on oleellinen osa kokeilevaa hapuilua ja palvelee elämää.
13. Tietoja ei voi saada opiskelemalla sääntöjä ja lakeja vaan kokemusten kautta. Jos äidinkielen, taiteen, matematiikan tai luonnontieteen opiskelu aloitetaan opettelemalla säännöt ja lainalaisuudet, niin silloin vaunut on valjastettu hevosen eteen.
14. Älykkyys ei ole, kuten perinteinen pedagogiikka julistaa, erityinen kyky, joka toimii itseriittoisena yksikkönä riippumatta yksilön muista elinvoimaisista puolista.
15. Koulu viljelee vain älykkyyden abstraktista muotoa, jota ilmennetään ulkoamuistettavien sanojen ja ajatusten avulla elävän todellisuuden ulkopuolelta.
16. Lapsi ei kuuntele mielellään katederilta pidettäviä luentoja.
17. Lapsi ei väsy tekemään työtä, joka on kosketuksissa hänen omaan elämäänsä ja joka on hänestä mielekästä.
18. Ei lapsi enempää kuin aikuinenkaan pidä valvonnasta tai rangaistuksista, jotka käsitetään aina hyökkäykseksi omanarvontuntoa vastaan varsinkin silloin, kun niitä harjoitetaan julkisesti.
19. Arvosanat ja lasten luokittelu ovat väärin.
20. Puhukaa niin vähän kuin mahdollista.
21. Lapsi ei pidä työskentelystä ryhmässä, jossa yksilön täytyy alistua. Hän pitää yksilöllisestä tai yhteistoimintaan perustuvasta ryhmätyöstä.
22. Järjestys ja kuri ovat koulussa välttämättömiä.
23. Rankaiseminen on aina väärin. Se nöyryyttää ketä tahansa eikä sillä saavuteta mitään. Se on enintään hätäkeino.
24. Koulun uusi elämä edellyttää yhteistyötä. Kaikki, jotka koulua käyvät, opettajat mukaan lukien, organisoivat yhdessä koulun elämän ja työskentelyn.
25. On pedagogisesti aivan väärin, että luokassa on liian monta oppilasta.
26. Nykyiset suuret koulut saavat opettajat ja oppilaat tuntemaan itsensä vieraantuneiksi. Se on väärin ja haitallista.
27. Huomispäivän demokratiaa valmistetaan kehittämällä kouludemokratiaa. Autoritaarinen kouluhallinto ei kehitä oppilaita demokraattisiksi kansalaisiksi.
28. Lasta ei voi kasvattaa vain ihmisarvoisessa ilmapiirissä. Koulun uudistamisen ensimmäinen ehto on, että opettaja kunnioittaa lapsia ja nämä opettajaansa.
29. Kehitystä vastustava pedagoginen taantumus yhteiskunnallisen taantumuksen ohella on myös perusväittämä, joka meidän on valitettavasti otettava huomioon, vaikka emme voi välttää emmekä muuttaa sitä.
30. Viimeisenä on perusväittämä, josta kokeileva hapuilu saa alkunsa ja joka tekee toimintamme mielekkääksi: optimistinen elämänusko.
    
    Celestin Freinet

• Elämänkouluyhdistys http://www.elamankoulu.org/
• Strömbergin ala-aste http://www.str.edu.hel.fi/